Tämä laite on klassikko ja syystä – se toimiI. Aseta pallo laitteen pystytolpan päällä asetetun levyn päälle, vapauta jousi ja katso kuinka levy lentää pallon ja tolpan välistä pois. Pallo putoaa pystytolpan päälle ja jää siihen, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tämän kuperan radan ja teräskuulien avulla demonstroit Newtonin 1 lain todella näyttävästi. Päästä yksi kuula pyörimään rataa alaspäin kunnes se osuus radalla oleviin toisiin kuuliin. Hieman kolahtaa, mutta mitään erikoista ei tapahdu…

Seuraavaksi toista demonstraatio sillä erotuksella, että korvaat ensimmäisen radalla paikoillaan olevista kuulista mukana tulevalla magneettisella kuulalla. Muutos on valtava. Nyt kun rullaava kuula osuu radalla oleviin kuuliin, sinkoutuu viimeinen paikoillaan olevista kuulista radalta kuin tykin suusta.

Sähkömagneettinen taskulamppu läpinäkyvällä rungolla

Katso rungon läpi kuinka magneetti liikkuu käämin läpi ja kehittää sähköä. Syntynyt energia ladataan kondensaattoreihin jotka ovat tuhansia kertoja ladattavissa. Polttimona lampussa on valkoinen LED lamppu. Noin 30 sekunnin ravistelulla lamppu valaisee useita minuutteja.

Pitkällä jousella harmonisen värähtelyn mallintaminen onnistuu hyvin, jos jousi saadaan venytettyä mahdollisimman pitkäksi. Jouseen ripustetaan punnuksia ja mitataan jokaisella punnuksella kymmeneen värähdykseen kestänyt aika.

Tämä teräsjousi on halkaisijaltaan 2 cm ja se on 180 cm pitkä

Radiometrin kehitti englantilainen Sir William Crookes vuonna 1873 tutkiessaan infrapunasäteilyä. Crookes luuli kehittäneensä mittalaitteen, joka mittaisi säteilypainetta. Radiometri ei siis toimi säteilypaineen mittarina, koska säteilypaineen vaikutus on liian heikko siipirattaan pyörittämiseen. Nykyään radiometriä myydään lähinnä fysiikan leluna.

Radiometrin toiminta perustuu lämpösäteilyyn ja siihen, että lämpöenergia muuttuu lelussa liike-energiaksi. Laite muistuttaa hehkulamppua, jonka sisällä on lähes kitkattomaksi pyörivä siipiratas.Siipiratas koostuu neljästä levystä, joiden toinen puoli on musta ja toinen kirkas. Radiometri on miltei täysin tyhjiö, se sisältää ainoastaan muutamia tuhansia ilman molekyylejä. Joutuessaan alkuperäistä selvästi suurempaan tai pienempään lämpötilaan, sen siipiratas alkaa pyöriä.

Pallovarras havainnollistaa liikemäärän ja energian säilymislait supernovan syntymisen aikana. Vartaan toiminta perustuu liikemäärän ja energian säilymiseen. Kun vartaan pudottaa joltain korkeudelta, pienin ja päällimmäinen superpalloista saa suurimman osan koko vartaan energiasta lähes kimmoisten törmäysten ja liikemäärän säilymislain mukaisesti ja saattaa pompata jopa viisi kertaa alkuperäistä pudotuskorkeutta korkeammalle. Energiaa kuluu pallojen muodonmuutokseen, vartaan ja pallojen väliseen kitkaan ja myös siihen, että toiseksi ylin pallo irtoaa vartaasta.

Sähkömoottori vaatii toimiakseen virtasilmukan ja magneettikentän. Lelussa metallisten tukien päällä oleva johdinkäämi muodostaa useita virtasilmukoita ja käämin alla oleva keraaminen magneetti muodostaa magneettikentän.

Moottorin idea on siinä, että johdinkäämi johtaa virtaa vain kun johtimen paljaaksi raaputettu pinta koskettaa metallitukiin. Aina kun virta pääsee kulkemaan johtimeen aiheutuu voimia, jotka pyrkivät vääntämään virtasilmukan kohtisuoraan magneettikentän suuntaan.

Pallot tunnetaan nimellä Happy and Unhappy balls. Molemmat ovat kumisia palloja, jotka ovat saman painoisia ja tuntuvat kädessä samanlaisilta.

Iloinen pallo on tavallinen superpallo, joka säilyttää noin 40-50 % energiastaan törmäyksen jälkeen. Surullinen pallo taas ei pomppaa maasta ollenkaan ja se tekee pallosta kiinnostavan. Pallo on tehty materiaalista, jota myydään Norsorex tuotenimellä. Ainetta käytetään mm. golf-pallojen pinnassa. Surullisen pallon molekyylirakenne on sellainen, että pallon palautuminen takaisin omaan muotoonsa kuluttaa paljon energiaa. Energiaa kuluu kitkaa vastaan tehtyyn työhön.

Celt Tai Rattleback on ikivanha lelu, joka herätti fyysikkojen kiinnostuksen jo 1800-luvulla. Professori Herman Bondi teki lelusta matemaattisen mallin vuonna 1986 ja tätä artikkelia pidetään parhaana kuvauksena lelun toiminnalle. Lelun taustalla oleva fysiikka on kuitenkin sen verran vaikeaa, että lelun toiminnalle ei ole vielä rakennettu yleisesti hyväksyttyä mallia.

Lelu on muotoiltu siten, että se pyörii hyvin vain toiseen pyörimissuuntaan. Tavallisesti lelu pyörii vain vastapäivään. Kun lelua yrittää pyörittää myötäpäivään, se pyörii vain muutaman kierroksen, alkaa sitten keikkua paikallaan ja viimein vaihtaa pyörimissuuntaa. Lelun toiminta perustuu, kuten kääntyvän hyrränkin, kitkaan ja painopisteen poikkeamaan pyörähdysakselista.

Magneettikenttä muodostuu sauvamagneetin ympärille, joka on putken sisällä. Putken avulla näemme hyvin miten rautajauhe asettuu kenttäviivojen mukaisesti. Rautahiukkaset magnetoituvat joutuessaan magneettikenttään ja vetävät/hylkivät toisia hiukkasia riippuen siitä miten ne ovat magnetoituneet.

Cartesiuksen sukeltajan toiminta perustuu paineeseen. Sukeltaja on ontto kuminen ilmasäiliö, jonka alapäässä olevasta putkesta vesi/ilma pääsee vapaasti kulkemaan. Kun puristat pulloa, pullon sisällä oleva paine kasvaa. Paineen kasvu saa aikaan sen, että sukeltajan sisällä oleva ilmatila pienenee ja sen sisälle pääsee vettä. Sukeltaja on tehty vettä tiheämmästä materiaalista, mutta ilmasäiliön ansiosta se kelluu vedessä. Kun ilmasäiliö täyttyy vedellä sukeltajan tiheys kasvaa veden tiheyttä suuremmaksi ja se alkaa vajota. Sukeltajan tilavuus pysyy koko ajan vakiona.

Tangossa syntyy värähtelystä aiheutuva seisova aaltoliike, joka aiheuttaa voimakkaan äänen. Tangon värähtelyn taas saa aikaan sormien liutus tangolla. Sormien välissä oleva jauhe tehostaa vaikutusta ja saa tangon värähtelemään kovemmin. Pidempi aallonpituus tarkoittaa matalampaa ääntä eli mitä pidempi matka kiinni pitävästä k